Tervetuloa meille!


Me muutimme tähän kotiin vuonna 2014 ja remontti alkoi pakon edessä melkein heti muutettuamme. Lapsiperhe ja keittiön kulmassa suojaamattomana seissyt JÄSPI -kattila oli huono yhdistelmä, yhden esimerkin mainitakseni. Keittiön lattiat olivat niin vinot, että kaikki nesteet, sekä pyöreän malliset esineet, lähtivät aina kiihtyvällä nopeudella kohti seinän viertä. Lämminvesivaraajaa ei ollut, Jäspissä piti olla tuli, jos halusi mennä lämpimään suihkuun.


Olimme asuneet mieheni suhteellisen uudessa rivitaloasunnossa jonkin aikaa, mihin en kotiutunut ja olin jo alunperin ilmoittanut, että rivitaloon en haluaisi koskaan enää muuttaa. Halusin hirsiseiniä, vanhoja puuovia ja tilaa hengittää. Sopivaa kotia oli haasteellista löytää, emme halunneet valmiiksi remontoitua, vaan haimme sopivasti aikansa elänyttä kohdetta, mitä voisimme remontoida mieleiseksemme. Kotimme löytyi ja se oli meille unelma, kaikista puutteistaan huolimatta tai juuri siksi.



Tässä kodissa inspiroi erityisesti maisemat, näkymät ikkunoista olivat poikkeukselliset, sillä ikkunoista näkyy peltomaisemaa kilometrien päähän. Lisäksi koti kaipasi remonttia ja voisimme toteuttaa sisustusideoitamme vapaasti ja kattoonkin voisi helposti kiinnittää asioita, nyt kun emme olisi enää cyproc-levyjen ympäröiminä.



Muutimme ja meillä oli tuolloin pieni yökyöpeli, jonka kanssa valvoin ja piirtelin meille sopivaa keittiötä. Kotia alettiin remontoida hengittävin materiaalein ja ensimmäinen kesä elettiin remontin keskellä, ilman sisälle tulevaa juoksevaa vettä. Lapsiperheessä juoksevaa vettä pidetään ensiarvoisen tärkeänä, mutta meillä oli pihasauna ja vedenkeitin, eikä kukaan traumatisoitunut tuona aikana.



Huone kerrallaan meillä valmistuu tämä koti. Joka vuosi meillä on uusi tila, mitä remontoimme ja todennäköisesti saamme aloittaa alusta siinä vaiheessa, kun jokainen huone on käyty kerran läpi. Elämäntaparemontointia.




Pienin perheenjäsen on ottanut tarkkailupaikkansa katonrajasta hirren päältä.
Blogini löytyy myös Facebookista TÄÄLLÄ! Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Facebookin kautta.

Nähdään pian,
Tiina