Millaista on elää remontin keskellä monta vuotta?

Kovia kokenut vanha rakennus. Juhannusyön kuvia.

Silloin tällöin herää mieleen ajatus, että olisi se avaimet käteen -koti ollut meillekin loistava vaihtoehto. Toisaalta meillä ei olisi vanhan talon tunnelmaa, eikä tätä maisemaa, mikä avautuu keittiön ikkunasta. Vanhaa järvenpohjaa pitkin näkee kilometrien päähän ja vanhan puuhellan tulipesän sytyttäminen, availlen ja sulkien ja säätäen kauniita vuosikymmeniä vanhoja hellan luukkuja, tuntuu oman näköiseltä elämältä. Tähän muutettaessa oli selvää, että paljon olisi tehtävää: keittiön nurkassa oli lämmityskattila ilman minkäänlaisia seiniä ympärillään ja jokainen lattia oli reilusti kallellaan, lapsen mehun kaatuessa oli selvää, että sai pyyhkiä sen kohdan mihin mehu oli kaatunut, sekä siitä pisteestä nopeasti etenevän suoran vanan ulkoseinää kohden. Tämä on meille oikea vaihtoehto ja oikea matka kuljettavaksi, vaikka välillä tuntuu, että olisi ollut helpompiakin tapoja asua.

Pieni mies ja kengät jälleen väärissä jaloissa.

Ilman lapsia, meidän perheessä varmaan unohdettaisiin elää ja arki pyörisi enemmän remontin ympärillä tai paremminkin remontit olisi jo tehty. Oikeastihan me miehen kanssa viihdytään yhdessä raksalla ja vuosien saatossa on hyvin hioutuneet meidän toimintamallit työmaalla: toinen asentaa ja toinen sahailee oikean mallisia palikoita, pensseliin tarttuu kumpi tahansa. Lapset vain ovat se ihana juttu, minkä vuoksi remontti etenee hitaasti huone kerrallaan. 

Tähän muuttaessamme kuvittelimme kyllä kaiken etenevän paljon nopeammin, emme huomioineet sitä miten kauan kaikessa menee, kun aina tarvitaan esimerkiksi, sekä sähkö- että putkimies paikalle, ennen kuin päästään kunnolla vauhtiin, puhumattakaan pienistä lapsosista remppakavereina. Kuitenkin kaiken edetessä rauhallisemmassa temmossa, on aikaa tehdä päätöksiä rauhassa ja harkiten. Talvella ja keväällä suunnitellaan, touko- ja kesäkuussa puretaan, jotta heinä- ja elokuussa voidaan rakentaa. Syys- ja lokakuu on varattu sisustamiselle ja viimeistelylle. Sopivan leppoisa aikataulu sallii tilaa muullekin elämälle ja muutamat takapakit remontin kulussa.

Farmarin hauskat kukkatelineet.

Olen kerran nähnyt kuvan rintamamiestalon remontista, mikä oli pysähtynyt siihen, että seinät oli purettu kokonaan ja sitten remontti oli pysähtynyt muutamaksi kuukaudeksi, eikä ollut vielä tietoa, milloin olisi rahaa viimeistellä vessaremontti. Perheen teini oli erityisen ärsyyntynyt tilanteesta, enkä yhtään ihmettele, sillä aika moni arvostaa yksityisyyttä vessakäynneillään. Palautan aina mieleen tuon kuvan, kun alkaa pahemmin ahdistamaan. Vaikkakin meillä on lasten vaatelipasto keittiössä, leluarkku olohuoneessa, merirosvolaiva makuuhuoneen kaapin päällä, kaksi lasta nukkumassa samassa makuuhuoneessa kanssamme ja puhumattakaan niistä lasten leluista mitkä harhailevat pitkin kotia, ilman omaa paikkaa, niin meillä on kuitenkin jonkunlainen suunnitelma milloin lastenhuone valmistuu ja kaikki tavarat tulevat saamaan oman paikkansa. Meillä on myös seinät vessan ympärillä.

Juhannusyön kuvasatoa Pöytyältä.

Elämä on valintoja ja meillä se ilmenee niin, että kukkapenkit rehottaa luonnontilassa, eikä siivouksessa ikinä ehditä eteiseen asti. Allekirjoittanut ei erityisesti osaa irtautua kotona "remonttipaineesta", vaan joka päivä pitäisi tehdä jotain pientä raksallakin, jotta ei ala ahdistamaan. Odotan sitä aikaa, kun ehdin laittaa kukkapenkkejä, touhuta koiran kanssa enemmän tai ylipäänsä käydä lenkillä, ne on niitä haaveita mitä kuvittelen haluavani tehdä, kun remontti on valmis. Oikeasti nautin siitä, että me olemme matkalla kohti valmista kotia ja uskon matkan olevan paljon antoisampi vaihe, kuin itse lopputulos. Keskeneräisyyden sietokyky helpottaa kummasti asuessa kodissa, missä on koko ajan joku kohta kesken. Kiinnostus ja intohimo kotia ja sen remontoinnin oikeita ratkaisuja kohtaan auttaa kummasti matkan varrella.

Nämä possut nähtiin Ylistaron 4H-elämysmaailmassa.

Tämä on ylipäänsä ensimmäinen kesä, kun me ollaan osattu irtautua remontin keskeltä ja osattu tehdä muutakin. Useampi viikonloppu on mennyt ihan muissa merkeissä ja ollaan nautittu täysillä kesästä, vaikka se hieman viileä onkin ollut tähän asti. Seuraava tärkeä vaihehan meillä on, että eristeet saadaan asennettua ennen syksyä ja kylmiä ilmoja, mutta siihen onneksi on vielä aikaa. Aika ihanaa on kuitenkin ottaa sisustussuunnitelmat esille ja nauttia tästä matkasta kohti valmista lastenhuonetta.

Vaarallista tässä vuosia kestävän remontin keskellä asuessa on, että silmä ehtii tottua. Alunperin tähän muuttaessamme pidin eteisen remonttia yhtenä kiireellisimmistä, nyt kolmen vuoden jälkeen se häiritsee minua enää silloin, kun meille tulee uusia vieraita. Eteinenhän on aivan viimeinen remontoitava, sillä yläkerran remontin aikana kannattaessa tavaraa ylös ja alas eteiseen suunnittelemani paperitapetit olisivat täynnä jälkiä. Malttia ja nolostumisia kammottavan eteisen kanssa vaaditaan siis vielä muutaman vuoden ajan.

Muistakaa nauttia kesästä, 
Tiina